Yhdistys 40 vuotta, osa 3

teksti.: yhdistyksen historiikista poiminut Armi Ylikorpi, kuvat: yhdistyksen kuva-arkisto

1990-1999

Yhdistyksen identiteetti
Yhdistyksen historian jäsenmäärän huippu oli vuoden 1990 lopussa, jolloin se oli huikeat 3904 jäsentä. Koko yhdistyksen olemassa olon aikainen jäsenmäärän tasainen nousu kääntyi sen jälkeen laskuun ja sellaisena se on ollut tähän päivään asti. Kausipaikat lisääntyivät ja jäsenistöä siirtyi niihin yhdistyksiin, joiden alueilla he vaunujaan säilyttivät.
Vankkuri- Uutiset muutti ulkomuotoaan, kun lehteä alettiin vanhan A5 koon sijaista tekemään A4 –kokoisena.
Vuonna 1991 uusittiin jälleen ”palkintokaappia”, kun yhdistykselle hankittiin pöytästandaarit. Standaarit saivat seuraavana vuonna seurakseen uuden pienoislipun. Yhdistyksen marssilippu naulattiin näyttävästi kevätkokouksessa 1994.
Joukko yhdistyksen aktiivisia toimihenkilöitä keräsi rahaa ns. Stadin Bulit Club kannatustarrojen myynnillä ja lahjoitti vuonna 1995 yhdistykselle tarroista saaduilla tuotoilla 3 pienois- eli treffilippua edustuslipuiksi puheenjohtajalle ja toimikuntien puheenjohtajille. Idean keksivät Heidi Lithenius ja Johannes Ahjoniemi.
Vuonna 1991 toteutettiin sääntömuutos koskien jäsenasioita, äänioikeutta sekä jäsenmaksuista vapauttamista. Yhdistyksen sääntöjä modernisoitiin seuraavan kerran vuonna 1997.
Toimistonhoitajan toimi muuttui vuonna 1993 kokopäiväiseksi. Toimisto alkoi samaisena vuonna välittää kansainvälistä leirintäkorttia jäsenistölle; korttia oli tähän mennessä saanut tilata vain liiton toimistosta. Liitto antoi lisäksi seuraavan vuonna yhdistykselle luvan kerätä jäsenmaksuja toimistolla.
Yhdistys esitti liittohallitukselle vuonna 1997, että liitto perustaisi palvelupisteen Etelä-Suomeen, mutta se ei taloudellisista ja järjestöllisistä syistä ollut mahdollista.
Tiedotustoimikunta päätti vuonna 1997 tehdä tulevan 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi uuden historiikin ja seuraavan 10 vuoden kuluttua, mutta tuo ensimmäinen vaihe ei toteutunut.

Toimitilat ja omaisuus
Yhdistyksen toimistovaunu myytiin vuonna 1990; kalustoa kuskattiin sen jälkeen toimihenkilöiden omilla ajoneuvoilla sekä vuokrakalustolla.
Toimiston tietokone uusittiin 1991, kun toimistolle hankittiin IBM-tietokone. Toimistolle hankittiin seuraavana vuonna kirjanpito-ohjelma, jotta yhdistyksen kirjanpito vastaisi sille asetettuja määräyksiä. Windows- maailmaan siirryttiin vuonna 1994.
Sahaajankadun paikoitusalueelle saatiin lisätilaa, minkä jälkeen alueen pinta-ala oli 3000 m². Lisäalueesta saatiin kuitenkin nauttia vain muutaman vuoden ajan, sillä Helsingin kaupunki irtisanoi alueen vuokrasopimuksen vuonna 1996. Yhdistyksen entisen ”häkin” alueella toimii nykyään Herttoniemen autokatsastus.
Yhdistys teki tämän jälkeen sopimuksen Lentoparkki Oy:n kanssa paikoitusalueen käytöstä. Tämä sopimus päättyi vuonna 1999 jolloin yhdistys solmi sopimuksen Rastilan leirintäalueen kanssa. Sopimus kesti vain vuoden, jonka jälkeen yhdistys ei enää pystynyt tarjoamaan paikoitustilaa jäsenilleen.
Yhdistyksen kuva-arkistoa oli kartutettu toimihenkilöiden omien kameroiden toimesta. Vuonna 1998 päätettiin hankkia yhdistykselle oma kamera. Tapahtumien kuvaaminen varmistettiin sillä, että jokaiselle tapahtumalle määrättiin aina erikseen valokuvaaja.

Toimikuntatoiminta
Valokuvaustoimikunta sekä Vankkuri- Uutisen toimituskunta lakkautettiin vuonna 1991; toimikuntien tilalle perustettiin tiedotustoimikunta, johon kuuluivat hallituksen ja eri toimikuntien tiedottajat sekä varsinainen lehden toimituskunta.
Yhdistyksen johtokunta kutsui ensimmäistä kertaa sihteerin johtokunnan ulkopuolelta vuonna 1991 ja toisen kerran vuonna 1996. Sihteerillä oli kokouksissa puhe -, muttei äänioikeutta.
Koulutustoimikunta piti vuonna 1991 toimihenkilöille ensimmäisen järjestötoiminnan kurssin ja siirsi yhdistyksen siten ”omavaraiskoulutukseen”. Koulutustoimikunta laajensi sittemmin kurssittamisen käsittämään koko ESMY:n alueen.
Tekto ja ajotaitotoimikunta lakkautettiin vuoden 1994 lopussa ja niiden tilalle perustettiin turvatoimikunta, joka muutaman vuoden toimittuaan muuttui turva- ja ajotaitotoimikunnaksi vuonna 1998. Uusi toimikunta teki talkootyönä uusien säännösten mukaisia sähkökaapeleita myyntiin.
Yhdistyksen oman orkesterin toiminta loppui vuonna 1996 ja seuraavana vuonna myös paikoitusaluetyöryhmä poistettiin tarpeettomana kun yhdistyksellä ei enää ollut mitään hoidettavaa aluettakaan.
Muuttuva maailma asetti myös yhdistykselle uusia haasteita - verkostuminen oli päivän sana. Niinpä vuonna 1999 perustettiin verkkotyöryhmä, johon kuuluivat Johannes Ahjoniemi, Seppo Kankainen, Sture Lundqvist, Jussi Seppä sekä Hannu Tuparinne. Yhdistyksen internetsivut avautuivat osoitteessa www.sf-caravanhelsinki.fi

Sopimusalueet
Yhdistys sai tällä vuosikymmenellä lukuisia tarjouksia niin vanhoista kuin uusistakin sopimusalueista, mutta joko alueita ei niiden kunnon tai kohtuuttomien kustannusten takia voitu ottaa omiksi tai sitten sopimukset raukesivat erinäisistä syistä.
Suvilahden sopimusta ei enää uusittu vuodella 1991. Laakasalon toiminta hupeni lähes olemattomiin ja niinpä myös sekin sopimus lakkasi 1994.
Vuonna 1992 solmittiin käyttösopimus Kalpalinnan laskettelukeskuksen kanssa, mutta homma ei koskaan päässyt kunnolla alkuun kun alue haettiin konkurssiin.
Vuonna 1993 allekirjoitettiin käyttösopimus Karjalohjalla sijaitsevan Tammiston alueen kanssa; sopimus loppui jo vuonna 1994. Alueelle oli pääsy ainoastaan yhdistyksen jäsenillä alueen pienuudesta johtuen.
Yhdistys käänsi seuraavaksi katseensa Anjalankoskella sijaitsevan Saaramaan alueen suuntaan ja sopimus allekirjoitettiinkin vuonna 1994. Sopimusasioista ei kuitenkaan aina päästy yhteisymmärrykseen ja tämäkin sopimus päättyi, tosin vasta vuonna 1999.
Liikunta- Sampo Oy tarjosi yhdistykselle Nummelassa sijaitsevaa Enäjärven aluettaan. Sopimus allekirjoitettiin vuonna 1995, mutta tämäkään ei osoittautunut kestäväksi, vaan sopimus raukesi jo 25.5.1996.
Kukkian-Isosaaren sopimus päättyi vuonna 1997; seuraavana vuonna päättyi sopimus Kotkan Santalahden kanssa. Santalahden sopimuksen irtisanomisen syyt olivat treffiväen väheneminen sekä se, etteivät helsinkiläiset karavaanarit juurikaan käyttäneet aluetta.
Vuoden 1997 alussa solmittiin käyttösopimus Rantasalmella sijaitsevan Kuus-Hukkalan alueen kanssa, mutta tämäkään sopimus ei ollut kestävää laatua, vaan se loppui vuoden 1999 lopussa.

Treffitoiminta
Yhdistyksen jäsenmäärä siis kääntyi laskuun ja samalla myös treffien kävijämäärät laskivat. Kuluneina vuosina on paljon pohdittu ja etsitty keinoja pysäyttää sekä jäsenmäärän lasku että nostaa treffien kävijämääriä. Menestys on toistaiseksi ollut hyvin vaihtelevaa.
Aikuisten pikkujoulujen järjestäminen loppui vuonna 1991, syynä osallistujamäärien pienentyminen. Lasten pikkujouluista luovuttiin vuonna 1995.
Valtakunnalliset Syyspäivät järjestettiin Laakasalossa 1993.
Yhdistyksen 25-vuotisjuhlat järjestettiin vuonna 1994 Rastilassa ja 30-vuotisjuhlat vuonna 1999 Backaksen Puutarhakeskuksessa.
Yhdistys järjesti vuonna 1998 ensimmäiset ns. Uusien jäsenten treffit, johon kutsuttiin vuonna 1997 ja alkuvuonna 1998 liittyneet uudet jäsenet. Treffit järjestettiin Pääkslahdessa ja siihen osallistui 5 uutta jäsenperhettä. Treffiä järjestettiin seuraavina vuosina vuosittain vuoteen 2003 asti sekä yhdistyksen omin voimin, että yhteistreffinä useamman yhdistyksen kanssa.
Yhdistyksen vuoden 1996 Helluntaisoudut sekä Syyspäivät järjestettiin Lohjan Haikarissa Lohjan seudun yhdistyksen kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen perusteella.
Vuonna 1999 järjestettiin ensimmäiset yhteiset Vapputreffit Espoon yhdistyksen kanssa; treffipaikkana oli Pääkslahti.

Yhteistyö ja muu toiminta
Yhdistys sai 25-vuotisjuhlissaan Helsinki Caravan Oy:ltä ja Oy Lohja Caravans Ab:ltä 2000 markan lahjoituksen koulutus- ja kurssitoimintaa varten perustettavaan stipendirahastoon. Rahaston nimestä järjestettiin kilpailu, jonka voitti Timo Lambergin ALY, josta johtokunta muokkasi nimen ÄLY-rahasto.
Soliferin tehtaan toimintaan päästiin tutustumaan marraskuussa 1999. Merkkisuoritusajot järjestettiin ensimmäisen kerran Helsinki Caravan Oy:n tiloissa vuonna 1993 ja perinne jatkuu edelleen.
Johtokunta antoi vuonna 1996 luvan yhdistyksen entisille ja silloisille aktiivijäsenille perustaa Stadin Bulit Club- niminen kerho. Kerhon toiminta-ajatus oli yhdistyksen karavaanihengen edistäminen sekä nuorisotoiminta. Kerho kutsui ansioituneita henkilöitä jäsenikseen.
Vuonna 1998 käännettiin jälleen yksi lehti yhdistyksen historiassa, kun 3.3. allekirjoitettiin yhteistyösopimus Espoon yhdistyksen kanssa. Espoolaiset ”muuttivat” Intiankadulle 1.4.1998.
Samana vuonna allekirjoitettiin yhteinen aluesopimus Pääkslahden kanssa.
Ulkomaalaisia vieraita viihdytettiin jälleen vuonna 1999, kun Saksan D.C.C. Clubin jäseniä oli vierailulla Rastilassa.