Matkailuautojen vetokoukut

Matkailuautojen vetokoukkuja koskevissa vaatimuksissa on esiintynyt jatkuvaa epätietoisuutta, mutta seuraavassa asiaa selventävää tietoa.

1.4.2000 tai sen jälkeen käyttöön otettuun autoon asennettavan vetolaitteen tulee vastata 94/20/ETY tai E-55 vaatimuksia. (EYtyyppihyväksyttyyn M1 luokan autoon asennettavan vetolaitteen tulee olla em. normien mukaan HYVÄKSYTTY.)

1.1.2003 tuli voimaan säädös AArv liite 1, I osa, kohta 50. 1248/2002, perävaunun vetoon tarkoitetut kytkentälaitteet tulee VASTATA 94/20/ETY tai E-säännön 55 vaatimuksia. M1-luokan asennettavan vetolaitteen ei siis vaadittu olevan TYYPPIHYVÄKSYTTY.

1.1.2005 Alkaen M1-luokan ajoneuvossa vetolaitteen tulee olla EY-TYYPPIHYVÄKSYTTY.

Poikkeuksen muodostaa 2 -vaiheisesti rakennetut tyyppihyväksymättömät erikoiskäyttöön tarkoitetut matkailuautot, joiden vetokyky on yli 2500 kg, jolloin niille riittää N1 luokan vastaavuus.

Kaikki tyyppihyväksytyt matkailuautot kuuluvat M1 luokkaan riippumatta kokonaismassasta.

Vastaavuuden ja hyväksynnän ero on siinä, että molemmille tulee suorittaa direktiivin mukainen koestusmenettely, mutta vastaavuuden osoittamiseksi ei ole haettu viranomaishyväksyntää, jolla on laajempi vaatimustaso mm. dokumentointien ja vakavaraisuussäännösten osalta. Eli valmistaja ei voi itsenäisesti vastaavuustodistusta kirjoittaa vaan sen todentaminen vaatii hyväksytyn tahon testauksen.

Direktiivin 94/20/ETY kohdan 2.1 mukaisesti Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen välisiä mekaanisia kytkinlaitteita ovat kaikki ajoneuvojen rungossa, korirakenteen kantavissa osissa ja alustassa olevat osat ja laitteet, joilla vetoajoneuvot ja hinattavat ajoneuvot on liitetty yhteen. Eli vaikka markkinoilla on myynnissä esim. Ducaton tyyppihyväksytty vetolaite, ei siihen voida rakentaa itse runkokiinnikkeitä vaan kaikki osat kuuluvat hyväksynnän piiriin.

Matkailuautoissa on käytössä usean eri valmistajan jatkorunkoja ja siksi on aina varmistettava niiden kestävyys vetolaitteen asennuksen yhteydessä ja että millä edellytyksillä ne on hyväksytty vetolaitteen kiinnityspisteeksi. Esim. Sawikon apurungoissa on vetokoukun kiinnitysreiät valmiina vaikka se mahdollisesti vaatii vahvistussarjan ennen vetolaitteen asennusta. Ilman vahvistussarjaa apurunko tulee varmuudella pettämään ja aiheuttaa turvallisuusriskin.

Valitettavasti markkinoilla on liikkeellä vetolaitteita, jotka eivät täytä määräyksiä. Vetolaitteen tyyppikilvestä tulee selvitä valmistaja, vetokyky ja mahdollinen tyyppihyväksyntänumero. Katsastuksen ohjeistuksen mukaisesti ellei vetolaitetta voida tunnistaa on se vaihdettava eli pidetään huoli siitä, että kaikissa autoissa on määräysten mukaiset vetolaitteet ettei katsastuksessa tule ikäviä yllätyksiä.

Matkailuautojen alustat ovat muuttuneet viimevuosien aikana voimakkaasti ja siksi onkin erityisen tärkeää, että sähköjärjestelmien kytkeminen suoritetaan asian mukaisesti. Uusissa autoissa on CAN väylä ohjattuja järjestelmiä ja jos kytkennöissä ei noudateta oikeita tapoja ne voivat aiheuttaa erittäin pahoja vaurioita. Nyt markkinoille onkin tullut merkkikohtaisia asennussarjoja, joilla kytkennät voidaan suorittaa turvallisesti.

Aiemmin vetokoukkujen saatavuudessa on ollut vaikeuksia, mutta nyt tilanne on parantunut huomattavasti. Al-Kolta löytyy luettelo matkailuautojen vetokoukuista, josta oikea koukku löytyy useimpiin autoihin ja Al-Kon maahantuojan Kahan mukaan he pyrkivät pitämään yleisimmät koukut varastossa. Linnepe pystyy ilmoittamaan sopivan koukkumallin lähestulkoon kaikkiin matkailuautoihin alustanumeron perusteella. Mielenkiintoinen vetokoukku uutuus saapuu Suomen markkinoille kevään aikana. Linnepen uutuuskoukussa on säädettävä leveys ja kolme erityyppistä koukkuosaa, jolloin yhdellä koukkumallilla pystytään kattamaan suurin osa matkailuautoista. Suomen Vaunuosa pyrkii pitämään yleisimmät apurunko ja koukkumallit varastossa, jotta pitkiltä odotusajoilta vältytään.

Kirjoittaja Perttu Muuronen työskentelee Suomen Vaunuosa Oy:ssä ja on erikoistunut matkailuajoneuvojen lisävaruste- ja muutostöihin.