KARAVAANARIN MUISTELMAT VUODELTA 2013
teksti ja kuvat: Tuula Pietikäinen

Vuodenvaihteessa tulee muisteltua, mitä kaikkea mukavaa on vuodenaikana tapahtunut.

TURUN MESSUT

Olimme Turun messuilla keräämässä tietoa tulevan kesän FICC-rallista. Tietysti tuttujen tapaaminen ja tanssit olivat myös hyvä syy käydä messuilla.

Autoliiton matkailupäällikkö Susanna Suokaltio-Hynninen kertoi mitä papereita – varusteita Euroopan matkalla tarvitaan. Ostimmekin ”Autoillen Euroopassa” kirjan josta oli hyötyä matkan aikana.
Puolaa ja puolalaisia esittelivät FICC:n hallituksen jäsen Marcin Zaradkiewicz ja omat Vesanto, Nyyssönen, Hämäläinen, Myllymäki ja Anne Nieminen kertoivat täydelle salille FICCistä yleensä. Zaraldkiewicz näytti videon Slawan kaupungista ja leirintäalueesta.
Saimme paljon yhteystietoja ja karttoja eri maista. Latviaan ja Liettuaan ajattelimme tällä kertaa tutustua lähemmin, miltä pohjalta oli kiva lähteä suunnittelemaan reittiä.

MESSILÄ, HIMOS, SALLA, LASKETTELUA JA MUUTA KIVAA

Kevättalvella meidän vaunu seisoi kuukauden Messilässä, se on mukavan matkan päässä Espoosta. Kuukausi maksoi 150 € mikä on ihan kohtuuhinta ja sopi meidän budjettiin. Viime talvena oli etelässäkin lunta, Messilän rinteet ovat riittävät meidän lasketteluun. On mukava viettää aikaa tuttujen kanssa, tanssia, laulaa karaokessa, saunoa ja tulipa käytyä avannossakin hrr...

Pääsiäisenä täytyi suunnata Himokselle, siitä on jo tullut traditio.
Siellä tapasimme Pertunmaan naapurit Tuulan ja Vilin. On se kumma kun täytyy tänne asti tulla naapuria tapaamaan. Pitkäpöytä on Pääsiäisen kohokohtia Himoksella. Pitkässä pöydässä tapaa entisiä tuttuja ja tutustuu uusiin, syödään ja nautitaan viiniä, joka kirvoittaa suomalaisenkin kielenkannat (yleensä aurinko paistaa). Jaskan pumppu soittaa. Aina pelottaa vieläkö Jaska jaksaa, onneksi ainakin vielä ihan niin kuin ennenkin.


Pääsiäisen pitkäpöytä Himoksella


Jaskan pumppu

Jämsästä jatkettiin Pyhäsalmen ABC:n matkailuparkin kautta Sallaan. Zippokin (meidän kissavanhus) muisti paikan.
Sallassa on jotain Lapin lumoa, sitä ei osaa kuvailla, se vain tuntuu. Se on varmaan sitä, kun
hiihtää 6 km lipsuvilla vuokrasuksilla, aurinkoisella hangella, poikkeaa syömään ihanaa lohikeittoa ja jatkaa matkaa laavulle. Kaivaa eväät esille ja yrittää ehtiä haukata ennen kuukkelia. Kuukkelit istuvat oksalla vahtimassa, viedäkseen vaikka leivän päältä makkaran siivun, niin on joskus käynyt. Laavulla tavataan toisia retkeilijöitä, kysellään mistäpäin olet, oletko hiihtänyt jo pitkänkin matkan höh.? Mitä sillä on väliä, kunhan jutellaan. Saatiin pitovoidetta, tosihiihtäjiltä. Takaisin hiihtelimme samaisen 6 km, mutta vaikka oikaistiin, oikotie olikin umpihankea, matka tuntui 100:lta. Seuraavana päivänä päätimme mennä laskettelemaan, se on vaivattomampaa. Sallan rinteet ovat hyvät.
Keloravintolan Karaoketanssit oli taas hauskat. Siellä olivat taas hyvä-ääniset ”Lapin tytöt” he muistivat meidät viime vuodelta ja tulivat tervehtimään ja kyllä me laulettiin vuoron perään. Siellä oli paljon muitakin hyviä laulajia ja kansa tanssi. Pakkanen narskui, kuu antoi kelmeää valoaan, kun käveltiin vaunulle.
Kotimatka sujui kommelluksitta, ollaan tyytyväisiä ”Yetiin”.


Sallan upeat hiihtoladut


Kuukkeli

FICC-MATKAN SUUNNITTELUA JA VALMISTELUA

Toukokuussa kokoonnuimme tarkentamaan suunnitelmia. Olimmekin jo ilmoittautuneet FICCiin,
piti vielä vähän kuulostella mitä toisilla on mielessä ja samalla sopia minkälaisia matkareittejä kukin on suunnitellut. Eckeröline oli edullisin ylityslautta ja jatkaa matkaa via Baltikaa pitkin.
Sovittiin joitakin leirintäalueita missä mahdollisesti tavattaisiin ja aikataulua. Mietittiin kiinnostavia kohteita, olipa kiva suunnitella.

Päätimme hankkia markiisin vaunuun, koska etuteltan kokoaminen oli työlästä ja aikaa vievää hommaa, ei sitä ihan yhden yön takia viitsinyt kasata. Kerrankin juhannuksena herätimme hilpeyttä telttakeppien sovittelulla, mikä numero mihinkä päähän, kummalle puolelle, kuluihan se juhannusaatto niinkin.
Pussimarkiisi olisi ollut halvempi ratkaisu, muttei meikäläisestä näillä mitoilla (150 cm) olisi ollut kasaamisessa mitään apua. Joten päädyimme hankkimaan veivattavan markiisin mikä olikin onnistunut ratkaisu. Se olikin sitten jo Juhannuksena meillä koekäytössä.

JUHANNUS

Juhannusta lähdimme viettämään aatonaattona. Ajelimme kehä 3:sta, kun puhelin soi. Miesääni kysyi onko teillä Solifer- merkkinen asuntovaunu, jonka rekisterinumero on … Onhan se vastasin ihmeissäni, mies jatkoi, että vaunun vasemmanpuoleinen rengas on menossa rikki, älkää ajako pidemmälle, vaan tarkastakaa se. Hän kertoi saaneensa puhelinnumeromme rekisterikeskuksesta, oli pelännyt jos numero on salainen, niin hänen olisi ehkä pitänyt ajaa eteen ja saada siten meidän huomio kiinnitettyä. En kehdannut kertoa tälle fiksulle neuvokkaalle miehelle, ettei varmasti oltais pysähdytty, kun oli ne aikaisemmat ryöstökokemukset. Soitin Messilään Jussille, kerroin että ajamme Helsinki Caravaaniin, mikä on tässä matkan varrella, vaihtamaan rengasta. Jussi käski soittamaan, etteivät kaverit ehdi lähteä juhannuksen viettoon. Niin olisivatkin lähteneet 10 minuutin päästä, mutta jäivät ystävällisesti odottamaan. Rengas kuumeni, mutta pääsimme juuri ja juuri pihaan. Mies oli ilmeisesti asiantuntija, hän oli oikeassa, kanvestit olivat menneet ja emme olisi päässeet kovinkaan pitkälle, ilman että olisi voinut sattua pahempi onnettomuus. Rengas vaihdettiin ylitöinä, meidän juhannuksenvietto oli turvattu. Kiitos kaikille!

Messilässä meille oli varattu paikka ystävien viereen. Oli odotettavissa hauska Juhannus, saunoimme ja uimme. Lähdimme Emonsaareen karaoketansseihin, sieltä oli tarkoitus palata kokolle ja latotansseihin. Laiturilla palatessa näin kissan veneen kokassa istumassa sitä ihastellessa en katsonut mihin astuin ja tietysti vähän laiturin reunaan niin, että nilkka taittui, otti tosi kipeetä.
Latotanssit jäivät väliin. Yöllä jalkaa särki niin kovasti, että soitin ambulanssin, kertoivat, että on niin kovasti ruuhkaa että voi kestää tunninkin, mutta laittakaa mies portille odottamaan, että löytävät oikean vaunun. Lassilla olisi ollut kuulemma vientiä portilla. Vietin sitten loppu juhannusyön Lahden aluesairaalassa. Jalkapöydänluu oli murtunut, sain nätin sinisen kipsin, minkä saisin pois juuri ennen FICC:iin lähtöä. Juhannuksen vietto jatkui hyvien ystävien kanssa leppoisasti. Kyllähän siitä pientä vitsiä heitettiin, mitä minulle pitäisi tehdä, kun on niin usein ambulanssikeikka kun olen treffeillä. Lupaan olla varovaisempi vastedes.


Juhannuskokko Messilässä

ELÄMÄÄ SAUVOJEN JA ROLLAATORIN KANSSA

Seuraavalla viikolla olikin Himoksen Iskelmäfestarit. Mietimme kovasti mitenkä onnistuu kipsin kanssa liikkuminen. Saimme hyvän paikan huoltorakennuksen vierestä. Oli siellä paljon porukkaa, joka kolo oli täynnä.

Kaikkea kivaa tapahtui. Zippo kissa ”katosi”, kun eräät ystävälliset ihmiset olivat ottaneet sen talteen, eivätkä uskaltaneet päästää sitä vapaaksi, ettei se karkaisi, nyt sillä ei ollut edes pantaa.
Kuulin kun joku ohikulkija sanoi, katsopas kun vuorenpäällä on kova tuuli puut on ihan laossa. Totta vieköön nyt äkkiä markiisi ylös. Kylläpäs myrsky nousi äkkiä, Lassi kelasi ja minä roikuin kuin Maija Poppanen markiisin reunassa, kun tuuli repi sitä, saimme sen onneksi ehjänä kasaan. Muutama markiisi lensi ylivaunun, kun omistajat eivät olleet paikalla.
Kun liikkuu rollaattorilla ja keppien kanssa, niin kaikki ovat niin kohteliaita ja avuliaita. Minä pääsin sisään eri portista, ei tarvinnut jonottaa, invavessaankin pääsin ohi jonon. Taidan mennä ensivuonnakin rollaattorin kanssa. Olihan siinä omat hankaluutensa, kun kipsi kastui ja pehmeni, sitä kuivateltiin hiusten kuivaajalla. Savusauna oli pakko jättää väliin, enkä päässyt uimaan.
Anssi Kela, Tuure Kilpeläinen, J.Karjalainen ja moni muu olivat hyviä. Poikien kitaraesitykset olivat ihan mahtavia, ei riitä että kuulee vaan ne pitää myös nähdä.

Vielä piti Pertunmaalta kerätä talven mustikat ennen FICC:iin lähtöä. Kainalosauvat olivat vähän tiellä ja meinasivat hukkua mättäiden väliin. Kylläpä nyt mustikkapiirakka maistuu.

KOHTI FICCI:Ä VIRO, LATVIA, PUOLA

Sainkin kipsin pois, koska luutumista oli tapahtunut. Piti hankkia kengät joissa pohja ei taivu, sellaiset sitten löytyivät ja niillä pystyin aika mukavasti tepastelemaan vähän pitempäänkin.
Siirsimme lähtöpäivää. Meitä menikin aika monta auto- ja vaunukuntaa samalla laivalla.
Laiva oli tupaten täynnä. Söimme aamiaisen laivalla, sillä jaksoi sitten Pärnuun asti. Ajeltiin peräkkäin Konseen. Iltaa vietettiin kosteissa merkeissä. Aamulla kuitenkin puhalsin nollat, joten käytiin naisporukalla kaupassa ja torilla. Liisa ja minä löydettiin sievät hellehatut, Pirjo kengät ja minä jakkaran ym.
Iltapäivällä erosimme porukasta ja jatkoimme Lassin kanssa matkaa.

LATVIA, CESIS – KOLKA

Ensimmäinen kohde oli Latvian puolella Cesis. Zagarkalnas leirintäalueelle Gauja joen varteen löysimme navigaattorin avulla. Kaunis paikka, mutta veskit oli niin siivottomassa kunnossa, etten ole ennen nähnyt ja suihkut yhtä surkeat.
Iäkkäiden saksalaisten auto oli tyhjennetty sillä aikaa kun olivat kaupungilla. He olivat ajaneet autonsa perimmäiseen metsäiseen nurkkaan. Siellä varkaat saivat rauhassa puuhastella, rikkoa lukon ja tyhjentää auton.
Cesisissä oli lauantaina suuret juhlat, konsertteja oli viidessä eripaikassa. Cesiksen linnan alue on todiste kaupungin vuosisataisesta historiasta. Sinne oli koottu käsityöläisten työesityksiä, lankojen värjäystä, jotain sahdinkeittoa muistuttavaa, sekä vihdasten tekotarpeita. Oli nippuja joista sai valita itselleen mieleisen vastan, koivunoksia, nokkosia, mintunoksia, pietaryrttiä, pujoja ja kaikkia mahdollisia. Minäkin tein niistä vastan, mikä tuoksui koko matkan ajan.
Linnasta laskeuduimme kauniiseen puistoon, kuuntelimme konserttia, söimme kuorineen paistettuja perunoita ja makkaraa.
Sunnuntaiaamuna jatkoimme matkaa, olimme ajatelleet poiketa tuttavan suosittelemaan puuveistospaikkaan, emme kuitenkaan löytäneet sitä. Toinen paikka, mihin ajattelimme tutustua, oli Neuvostoajan salainen bunkkeri Ligatnessa. Parin U-käännöksen jälkeen löysimmekin yksinäisellä metsäalueella sijaitsevan kuntokeskuksen, jossa 9 metrin syvyydessä sijaitsi salainen bunkkeri. Neuvostoaikana oli rakennettu Latvian hallintoa varten, ydinsodan varalta, hyvin varustettu bunkkeri. 2- tuntinen opastus tapahtui venäjäksi mistä emme ymmärtäneet hölpäsen pölpästä.

Infossa oli kerrottu että saamme siellä lounaan, luulin ymmärtäneeni väärin, mutta sitten ymmärsin valkoisen pienen lapun tarkoituksen, missä luki 200g. Tulimme sota-ajan ruokalaan missä saimme mehua ja kuivista aineista tehtyä pastaa, ehkä siinä oli kuitenkin hiukan enemmän kuin 200gr. Olipa mielenkiintoinen paikka.

Riian läpi ajoimme navigaattorin opastuksella ongelmitta. Ventspilsissä se sekosi, ajoimme 10 km etelään, yhtäkkiä yhden maalaistalon kohdalla se ilmoitti: ”olette saapuneet kohteeseen”. Ikkunat äkkiä kiinni, Pietikäinen alkoi manaamisen. Ei muuta kuin takaisin. Aikamme mietittyämme lähdimme kartan mukaan pohjoiseen, pientä hiekkatietä. Navigaattori piti sulkea kun se käski kokoajan palaamaan takaisin. Löysimme lopulta Mikeltonis nimisen paikan, karttojen ja tienviittojen avulla. Leirintäalue oli meren rannalla. Ajattelimme tutustua rantaan, koska sen piti olla ihan lähellä, kävelimme 2 km eikä rantaa näkynyt, loppujen lopuksi se oli 200m päässä. Nukuimme yön hyvin.
Kolkassa käyntiin oli syynsä. Käytiin siellä vuonna 2000 toisen perheen kanssa ja leiriydyttiin silloin armeijan alueen aidan juurella. Verestettiin muistoja ja otettiin kuvia, kun silloiset kuvat menivät sen varastetun vaunun mukana. Silloin siellä ei ollut mitään, nyt siellä on Sliteren suojeltava kansallispuisto. Syötiin, kävin uimassa, sen jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa.


Cesisin linnan takana oli kaunis puisto


Cesisin linnanpihalla oli kasveilla värjättyjä lankoja


Opas esittelee Ligatnessa olevan bunkkerin pohjapiirustusta


Näin suojauduttiin atomisäteiltä


Tältä näyttää Tuula kaasunaamarissa


Ligatnen bunkkerin keittiö


Kolkan leiripaikka vuonna 2000


Leirintäalue vuonna 2013 Mikeltoniksessa

MATKA JATKUU LIETTUAN KAUTTA PUOLAAN MIKOLAJKIIN

Navi alkoi toimimaan vasta Ventspilssissä ja ohjasi hienosti Liepajan läpi. Liettuan puolelta löytyi siisti ”Medaus Slenis” leirintäalue, siitä olikin enää vajaa 100 km Puolaan. Oltiin puoli 10 aikoihin siellä, joten vaunun tallat alas ja nukkumaan. Suihkut ja veskit oli viimosen päälle. Kävimme suihkussa, pesimme hiukset ja täytettiin vesisäiliöt. Ostin hunajaa. Harmillista, kun sinne ei ollut eksynyt muita matkailijoita, kun lähdimme, olimme ainoat.
Laitoimme navin taas päälle, ihmeteltiin vähän, että onpas lyhyt matka Mikolajkiin, niin kai sitten. Ihmettelin etten löytänyt kartalta paikkoja mihin navi opasti, oli Smalininkaita jne. Sitten se selvisi kun oltiin melkein Kalingradissa. Sieltä ajeltiin 15 km kuoppaista pölyistä hiekkatietä Slavikaihin, sieltä Sakiaihin, nimetkin on niin samanlaisia, ettei tällainen adhd niissä heti huomaa mitään eroa. Sakiaista alkoikin sitten moottoritie ihan Marijampoleen. Augustovissa ollaan oltu ennenkin, parkkipaikka oli tuttu. Hellettä oli 32 – 33 astetta, jalat turvoksissa. Pankkiautomaatti oli sopivasti vastapäätä. Nostimme reteesti 20 slotia, yllätys ja hämmästys arvo 5€. Eihän sillä saa mitään, emme jaksaneet kuin jatkaa matkaa Mikolajkiin Wagabundaan. Ihanaa tavata jälleen suomalaisia. Siellä olikin oikein suomalaisten leiri. Kaupunki on viehättävä, keskusta on kävelymatkan päässä, järven rannalla. Rantakatu on täynnä pieniä myyntikojuja ja kahviloita. Meidän piti saada rahaa automaatista, mutta ei se kovin yksinkertaista ollut, kolme kertaa yritettiin, kunnes meille jäi sellainen tunne, että meidän jälkeen jonossa ollut sai ne rahat. Huomasimme myöhemmin että rahat tulevat viiveellä viimeiseksi. Oppia ikä kaikki.


Mikolajkin rantakatu


Leirintäalueen paparazzit

ELBLAGIN KAUTTA SLAWAAN

Sovittiin treffit Elblagin kanavamuseolle. Olimme pettyneitä kun siellä oli korjaustyöt käynnissä, emmekä päässeet näkemään tätä ihmettä. Siellä oli isot rakennustyöt meneillään.
Leirintäalue oli täynnä suomalaisia. Menimme porukalla syömään, meitä oli varmaan toistakymmentä saman pöydän ympärillä. Ei mikään ihme että tarjoilijan laskut meni sekaisin, hän juoksi meidän perään kadulle asti selvittämään laskua.
Oli aika taas erota porukasta, kun halusin käydä Copernikuksen planetaariossa Fromborgissa. Siellä katsoimme planetaarioesityksen. Katedraalissa oli hieno urkukonsertti, kiersimme museon ja kapusimme Euroopan toiseksi vanhimpaan vesitorniin. Katedralimäellä oli torni johon kiipesin 270 askelmaa. Sieltä oli komeat näköalat Itämerelle. Katosta roikkui vaijerin varassa kuula joka heilui kivipöytään hakatun ympyrän sisällä.
Toruniin ajettiin komeasti moottoritietä, 51,80 slotia = n. 13 € aika tyyristä. Torunissa tapasimme Jarvat, Raijan ja Leevin, Lahtelaisten porukan. Kuljimme Raijan ja Leevin kanssa kaupungilla ja kävimme torilla syömässä. Ihmettelimme esitystä, missä kaalinpää oli kepin nokassa, sitä sitten yritettiin pilkkoa sapelilla.

Torunista ajoimme Peterin Jussin perässä Wrzeniaan. Pysähdyimme välillä kauppaan ostoksille ja torille, mistä ostin kengät. Olimmekin jo lähellä Slawaa. Hellettä oli edelleen 36 astetta.


Elblagin julkista liikennettä


Copernikuksen varjossa


Fromborgin kaupunki, kuvattu planetarion tornista


Torunin torilla saa kaalinpää kyytiä


Jussi suihkussa Wrzeniassa

SLAWA - FICC

Sisäänajo oli ihmeellinen. Meidät ahdettiin leirintäalueella puolen metrin väleihin. Turvallisuusväleistä ei tietoakaan. Tilaa kyllä olisi ollut mutta sähköpaikkoja ei riittänyt. Ensimmäisinä öinä en oikein saanut nukutuksi, kun pelotti. Onneksi ei sattunut mitään.
Avajaismarssi oli komea, sen jälkeen istuimme tutun pariskunnan kanssa syömässä paikallisia ihania vohveleita, nam. Hellettä oli edelleen 36 astetta. Saimme kerjätyksi pyykinpesukoneen, se olikin sitten koko ajan käytössä.
Lettukestit oli kuumaa hommaa, paistettiin lettuja helteessä auringon paisteessa kolmatta tuntia. Vielä muutama laulu ja leppoisaa seurustelua päälle. Vietettiin samalla Lassin nimppareita.
En ole ikinä ollut niin kauheassa tungoksessa, yhdessä nurkassa kaksi naista jakoi paikallista leipäkeittoa. Leipä oli limpun mallinen, kansi oli leikattu ja sisus koverrettu ja laitettu keittoa tilalle. Se oli oikein maukasta, söimme sitä muulloinkin.
Iltatilaisuudessa Ilpo Toivas sai kunniakirjan pitkäaikaisesta toimimisesta FICC järjestön hyväksi.
Raija ja Leevi olivat järjestäneet petanque kisan. Espoo voitti!
Kansainvälisessä illassa Suomen ohjelmanumeron esitti upeasti Tarja Ylitalo ja hanurinsoittaja. Rally päättyi komeaan ilotulitukseen.


Turvaväli Slawassa


Sähköjakelukeskus Slawan tyyliin


Suomalaisten antimia Slawassa


Tervetuloa ruotsalaiset ystävämme


FICCn presidentti Pereira onnittelee Ilpo Tolvasta kunniakirjasta


Tässä niitä leipiä, joiden vuoksi oli kauhea ryysis

CZESTOHOVA JA MUSTAN MADONNAN LUOSTARI

Meille kehuttiin Czestohovaa, varsinkin Mustan Madonnan luostaria tutustumisen arvoisena paikkana. Joku kyllä varotteli, että siellä voi olla ruuhkaa Marianpäivänä. Emme me sitä nyt kuitenkaan ottaneet kovin vakavasti. Löydettiin Olenkon leirintäalueelle hyvin, ainoastaan Wroklavin ohi navi neuvoi meidät hölökynkölkyn tielle, mitä kautta matkanteko oli tosi hidasta.
Vähän ihmettelimme kun leirintäalueella oli varattu isoja alueita muovinauhoilla. Saimme kuitenkin taisteltua itsellemme sähköpaikan.
Seuraavana aamuna alkoi säpinät. Meidän edestä tienvarresta lähti 3 asuntoautoa, tilalle tuli heti 10 telttaa. Katsoimme parhaaksi laskea markiisin alas.
Ajettiin auto vaunun ja tienväliin, pyykinkuivausteline laitettiin vielä niiden väliin. Ajattelimme näin varmistaa ulospääsyn. Sitten lähdimmekin kaupungille syömään. Kun tulimme takaisin hiipi pelko sydämeen. Tottavie, vaunu oli piiritetty teltoilla, puolenmetrin päähän vaunusta oli lähin teltta. Pyykinkuivausteline oli nostettu markiisin alle.
Porukat olivat lähteneet kaupungille, mikäs siinä niin mekin. Käveltiin kirkko – Luostarialueella. Parkkipaikalla oli satoja linja-autoja ja autoja. Kansaa oli tuhatmäärin. Pääkadulla kulki kulkueita kirkolle kilometrikaupalla. Näytti siltä, että plakaatin takana oli kylä kerrallaan, he lauloivat kovaääniseen ylistyslauluja. Tunnelma oli iloinen. Kirkolla oli terassi mistä pappi siunasi eteen polvistuneen kylän. Tämä kuului kaupungilla kovaäänisistä, kadullakin saattoivat ihmiset polvistua rukoukseen. Kummallinen sekoitus markkinaa ja uskontoa.
Luostari oli kaunis, mutta tungos oli kuitenkin valtava. Kirkkoon oli valtavan pitkä jono, luulen heidän jonottavan Madonnan kuvan luo. Tunkeuduin jonon ohi ja kurkistin kirkkoon sisälle, hämmästyin sen pienuutta. Marianpäivä on Puolan suurin juhlapäivä ja Mustan Madonnan luostari on pääjuhlapaikka, ilmankos siellä oli luultavasti miljoona ihmistä.
Päivällä kun olimme kävelyllä, poikkesimme yhteen telttaan, siellä mitattiin verenpaine, vyötärö,
paino ja pituus, sekä saimme seuranta vihkoset. Luultavasti Puolassakin on sydän- ja verisuoni ongelmia.
Illalla söimme paikallisessa ravintolassa Sjestassa, voin suositella, ruoka oli paikallista ja hyvää.
Jo kuuden aikaan aamulla alkoi telttojen purkaminen. Vieressä pojat pitivät aamujumpan. Meidän edessä olevassa teltassa ei tapahtunut mitään, joten pojat herättelivät, sieltä nousikin uninen mörrinkörriäistyttö, hän otti telttansa ja heitti sen sivuun ja kömpi sitten takaisin nukkumaan. Vielä oli yksi auto ja aamiaispöytä meidän esteenä, oltiin sovittu, että he siirtäisivät sen 9 -aikoihin jotta pääsisimme lähtemään. Saatiin neuvotella jonkin aikaa, heltyivät kuitenkin kun kuulivat kuinka pitkä matka meillä oli ajettavana. Näin jälkeenpäin ajatellen olipa todella mielenkiintoinen kokemus. Sanovat, että matkailu avartaa.


Arvelutti vähän, kuinka pääsemme pois


Kulkueita kirkkoon Czestohovassa


Kulkueita riitti koko päivän, joukossa taisi olla Herran morsian


Herra siunaa

ELK JA VILNA

Elk on pieni kaunis kaupunki. Sieltä jäi mieleeni leirintäalueen äkäisen näköinen isäntä. Pelästyin kun hän laittoi kätensä olkapäälleni ja sanoikin jotain ystävällistä. Kulttuurikeskuksen kahvila oli kuin piparkakku, mehu ja torttu olivat ihania. Ruokapaikka, jossa kävimme syömässä, oli huono. Luultavasti tilaamastani kanasta, jota en voinut syödä, sain vatsataudin. Epäilen että se oli mikrossa lämmitettyä?

Vilnassa ei löydetty leirintäalueelle, ajelimme monta tuntia ristiin rastiin. Tavattiin Raija ja Leevi.
Vietettiin Leevin nimppareita pelaamalla ristiseiskaa ja tyhjennettiin siinä sivussa hunajavodkapullo. Ulkomailla on mukava sattua samalle leirintäalueelle ja vaihtaa kokemuksia.
Ostettiin aamulla leiripäälliköltä 10 lt päivälipppu. Menimme väärälle puolelle pysäkille ja ajoimme päätepysäkille väärään suuntaan. Kuljettaja talutti meidät seuraavaan bussiin ja sanoi ”sit down”. Ajeltiin sitten toiseen suuntaan päätepysäkille samaan hintaan ”sightseeingia”. Vanhassa kaupungissa oli tuhoton määrä kirkkoja. Söimme täytettyjä lettuja. Tarjoilijat olivat hoikkia poikia pitkissä mustissa asuissaan. Lassi tuumasi, ettei ne millään ehdi lihomaan, kun ne juoksevat kokoajan edestakaisin. Illalla kaupungilla kiinnitti huomiota kännisten paljous, surullista.
Katsoimme kartasta reitin Riikaan, se näytti ihan selkeältä. Mutta kuinkas sitten kävikään, kiersimme koko kaupungin, ”vika oli tietysti navissa”. Vihdoin löysimme A2 Riikaan, tie oli tasaista ja suoraa.


Vilnasta on jäänyt mieleen auringon paisteessa loistava kullattu risti

RUNDALEN, RIIKA JA LOPPUMATKA

Poikkesimme Rundalenin linnaan ja puistoon. Senkin ohi onnistuimme ensin ajamaan noin 10 km. Paljonkohan meille tuli noita hukkakilometrejä? Aikaisemmilla reissuilla on pitänyt pärjätä pelkillä kartoilla. Puisto oli kaunis, mutt´ emme jaksaneet kävellä, kun oli niin kuuma.

Leirintäalue on Riikan keskustassa ”Riga city camping”, ihan kohtuullinen. Matkan aikana ei aikaisemmin ollut satanut, kuin vasta täällä Riikassa. Seuraavana aamuna satoi kuin aisaa 80 mm.
Minulle nousi kuume, tuli kauhea ripuli. Kauhea päivä.
Meidän oli pakko lähteä, vaikka olo ei ollut parantunut. Kävin Riikan poliklinikalla. Siellä oli väkeä kuin pipoa, verrattuna siihen, ei Espoon terveysasema ole mitään. Pääsin lääkäriin aika nopeasti. Lääkäri oli nätti, kukikkaaseen kotelomekkoon pukeutunut nuori lääkäri. Minut ohjattiin toiseen paikkaan, luulin sitä laboratorioksi, mutta siellä olikin matami, joka pisti minut petille ja tiputukseen. Eihän siinä mitään, mutta kun Lassi jäi oven ulkopuolelle, eikä tiennyt mitä tapahtui.

Suostuttelin matamia menemään sanomaan, että kestää varmaan tunnin. Hän tuli takaisin ja sanoi ”njet boni mai” se siitä. Sitten kun pääsin pois, matami kävi katsomassa ja levitteli käsiään, ettei miestä näy missään. Löytyihän Lassi autosta istumasta.
Vaunu perään ja kohti Pärnua. Vaunun vessa osoitti tarpeellisuutensa.

Pärnussa Konsessa parkkeerasimme vaunun vessan eteen. Kävimme ostoksilla ostoskeskuksissa. Ensin tarkistettiin missä on WC, siellä oli todella siistit vessat.
Lassi kehui Timolle, että kyllä sillä on kunto korkealla kun se juoksee vessan ja vaunun väliä.
Tallinnassa kunto tuntui jo vähän paremmalta, kun en ollut syönyt moneen päivään mitään, ostettiin hyvää lohikeittoa ja syötiin vaunussa, vikatikki. Kotona olin yön tosi kipeä. Aamulla meninkin Jorviin, tulehdusarvot olivat korkeat (jotain päälle 70), olinkin sitten sielläkin tiputuksessa ja sain antibioottikurin.
Eikä kauankaan kun olin taas terve.


Rundalenin loistoa


Rundalenin puiston kukkien paljoutta

KOTIMAAN TREFFIT

Heti seuraavana viikonloppuna olimmekin sitten Jussin järjestämällä veneretkellä. Oli ihanaa seilailla Vesijärvellä ja ihailla kaunista Suomen luontoa. Jutella suomeksi, tavata tuttuja, joita ei ole ihan hetkeen tavannut.

SAPPEEN SYYSTREFFIT

Sappeella vietettiin syystreffejä Juice Leskisen hengessä. Meikäläinen kun aina innostuu kaikesta ja pistää itsensä peliin. Kierrätyskeskuksesta löytyi sopivat tamineet, tosi minihame ja stretsaappaat. Opettelin vielä ”Katu täyttyy askelista...” mutta kantti ei kestänyt esittää sitä karaokekilpailussa. Kanttia vaati esiintyminen minihameessakin, mutta kiitos niistä ihailevista katseista. Vanhanrouvan mieli tuli hyväksi. Lassista sai Juicen vähällä vaivalla, kalju kun oli omasta takaa, ei tarvinnut kuin liina pään ympäri. Meidät palkittiin, eipä ollut muita kilpailijoita. Otetaanko ensi vuonna uusiksi?
Olin töissä portilla ja lastenkilpailussa. Oli vähän sellainen nuhruinen ilma, kuitenkin vieraita oli paljon, toivottavasti viihtyivät. Sappee on siitä mukava paikka, kun sosiaalitilat on niin siistit. Arpajaisissa oli paljon palkintoja ja aina on kiva voittaa. Jäi hyvä mieli treffeistä.

VALOJUHLAT 18. -20.10.

Täytyihän meidän vielä ehtiä Vantaan Tallille. Meillä on tapana käydä siellä ainakin kerran vuodessa. Sen ainoan kerran kun etelässä oli lunta ennen vuodenvaihdetta, sitä sitten oli valojuhlilla. Valojuhlilla oli hienoja teoksia, illan pimetessä ne olivat erittäin kauniita. Ihmiset olivat nähneet paljon vaivaa rakentaessaan hämmästyttävän hienoja teoksia.


Vantaan Tallin valojuhlilla, talvi taisi tulla ja mennä

Paljonhan sitä vuoteen mahtui, kun alkoi muistelemaan.
Tämän vuoden päätapahtuma on FICC Porissa. Toivottavasti tapaamme siellä.

 

Artikkelihakemistoon