Pääkirjoitus

Tiirailen Facebookia melko usein, ehkäpä liiankin usein, mutta ainahan sieltä löytyy jotain pohtimisen arvoista. Taannoin käytiin keskustelua treffeistä ja niiden ohjelmasta.

Aloittaja kritisoi ohjelmia vanhahtaviksi ja itseään toistaviksi. Tottahan tuo on.

Aina joku keksii kuitenkin jotain uutta ja erilaista ohjelmaa tai treffi-idean. Järjestäjät työskentelevät viikkokausia, joskus jopa muutaman vuoden ennen tapahtumaa laatien ohjelmaa ja pohtien kymmeniä muita asioita. Koittaa treffien alku ja järjestävän yhdistyksen toimihenkilöt tiiraavat alueelle johtavaa tietä, joskus masentuneinakin, arvaillen treffeille saapuvan kansan määrää. Joskus onnistutaan ja saavutetaan hyvä tulos, joskus taas jäädään tappiolle.

Samassa keskustelussa puhuttiin esimerkiksi Helsingin järjestämistä Rokkitreffeistä, joista osa ei ollut kuullutkaan. Olisivat kuulemma saapuneet paikalle jos olisivat tienneet. Vaikka niitä mainostettiin Facebookissa, netissä, lehdessä ja joillekin alueille lähetetyissä mainoksissa?

Luulisin että ilmoitukset hukkuvat jatkuvaan kohinaan, meille syötetään koko ajan runsaasti informaatiota joka tuutista, jolloin yksittäinen mainos jää helposti huomaamatta.

Vaikka meillä karavaanareilla on omat kanavamme niin internetissä kuin somessa, hukkuu viesti usein kaikkeen tuohon jatkuvaan hälinään. Tämä pohdiskelu sai alkunsa kun istuskelin mökkilaiturilla, kaikki elektroniset vempeleet olivat mökissä, suljettuina. Oikeastaan oli mukavaa olla ja vain olla.

Ehkä vähemmän on enemmän. Siinäpä pohdittavaa pimeisiin syysiltoihin, mutta pitäisiköhän tässä silti vielä vääntäytyä joillekin treffeille kun niitä nyt kuitenkin järjestetään.

Syysterveisin

Päätoimittaja
Kim Saarikoski

Hakemistoon