Mukana retkellä Heinolaan

Pietikäisen Tuula ja Lauri saivat kesällä kirjeen Sepän Jussilta, missä hän kertoi suunnittelevansa Messilän Caravan alueen toisen omistajan Päivi Saarisen kanssa matkaa Heinolaan. Retken ajankohdaksi ajateltiin elokuun toista viikonloppua. Asia jäi mietintään. Heinäkuussa Kokemäen Pitkäjärvellä pidetyillä Pohjoismaisilla päivillä, päätösillan pitkässä pöydässä, Sepän Jussi ja Pirjo kertoivat bussiretkestä Heinolan Lintutarhaan. Tarhahalla olisi opastettu kierros ja paluu tapahtuisi laivalla takaisin Messilän laituriin. Heinolan satamassa olisi mahdollisuus omatoimiseen ruokailuun. Satamassa oli samaan aikaan menossa Heinolan kalamarkkinat kojuineen. Matkakertomus herätti kiinnostusta kuulijoissa ja myös Joensuun Seppo ja Maarit ilmoittautuivat alustavasti mukaan retkelle.

Kokoonnuimme Messilän Caravan alueelle perjantaina 11.8. Illalla terassilla istuimme koko joukko pitkässä pöydässä tervehtien vanhoja tuttuja ja tutustuen uusiin karavaanareihin. Ilma oli ehkä koko kesän lämpimin. Päivi toivotti meidät iloisen ystävällisesti tervetulleeksi leirintäalueelle ja nauttimaan saunasta, uinnista ja lauantain matkasta. Terassilla oli aikamoinen pälpätys, kun kaverukset vaihtoivat kuulumisia kesän retkistä ja kokemuksista.

Lauantaina lähdimme matkalle sovittuun aikaan kello 13.45. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, jopa kostean helteinen. Taustalla oli uhka säätiedotuksen lupaamasta kesän rajuimmasta ukkosrintamasta, joka saattaisi yltää Lahteen kello 18.00 aikoihin.

Bussimatka Heinolaan kesti puolisen tuntia. Lintutarhassa lintujen hoitaja ja opas kertoi meille historiaa tarhan synnystä aina nykyhetkeen.

Heinolan Lintutarha perustettiin puistotyönjohtaja Anthony Bosleyn aloitteesta 1960-luvulla. Lähistön ihmiset veivät jo ennen perustamista Bosleyn hoitoon loukkaantuneita tai pitovaikeuksien vuoksi uhanalaisia lintuja ja pieneläimiä kuten koiria, pikkujyrsijöitä, kilpikonnia ja tammihiiriä. Lopulta hänellä oli kotonaan lähes parisataa eksoottista ja kotimaista lintua, joista suuri osa oli tullut loukkaantuneina tilapäiseen hoitoon. Huolehtivan lintumiehen maine kasvoi koko maassa ja lintuja toimitettiin hänelle ympäri suomenmaata. Lopulta hänellä oli kotonaan lähes kolmensadan linnun kokoelma. Bosley tarjoutui lahjoittamaan Heinolan kaupungille eksoottiset lintunsa, mikäli kaupunki rakentaisi niille näyttelytilan.

Heinolan kaupunki antoi toiminnalle ”viralliset” puitteet rakentamalla vuonna 1963 keskustaan, lammen rannalle, ensimmäisen virallisen lintutalon. Lintutarha on siitä kasvanut kahdeksan rakennuksen kokonaisuudeksi. Vastaava hoitaja on Olli Vuori. Lintutarhaan on toistaiseksi vielä vapaa pääsy. Toiminta-ajatus on hoitaa loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja ja palauttaa ne takaisin luontoon.

Tarhalle tulee vuosittain hoitoon noin 200–250 lintua. Niistä noin joka kolmas tai neljäs pystytään vapauttamaan luontoon Osa ei enää pärjää luonnossa ja jää hoitoon loppuiäksi.

Paikan ylpeys, jo yksitoista vuotta tarhassa asunut, puhuva Julli-korppi kuoli tämän vuoden heinäkuussa. Siipensä loukannut korppi oli vierailijoiden suosikki, mutta siitä oli iloa myös heinolalaisille. Monet kävivät juttelemassa ja leikkimässä keppileikkejä Julli-korpin kanssa viikoittain ja jopa päivittäin. Heinolan lintutarhan Julli-korppi osasi myös imitoida tupakoivaa ihmistä: se yski aamuisin aivan kuin ikänsä polttanut tervakeuhko, sylkäisi ja teki jalallaan stumppaus liikkeen. Yleensä Julli-korppi tervehti viskibassolla: Terve!

Lintutarhan papukaijatalon asukit ovat päätyneet Heinolaan pitovaikeuksien vuoksi. Oppaamme mukaan allergia mainitaan usein syyksi, mutta todellisuudessa omistajat kyllästyvät äänekkäisiin lemmikkeihin, jotka aloittavat metelin aamulla auringon noustessa. Isot papukaijat, kuten arat, ovat myös hyvin pitkäikäisiä ja voivat elää jopa kahdeksankymppisiksi. Yksi näistä ikimuistoisista Heinolan lintutarhan papukaijoista oli harmaapapukaija Paco. Se kuoli noin viisissäkymmenissä kaksi vuotta sitten. Kaupunkilaiset toivat muistokynttilöitä Pacon häkin eteen viikkokausia sen kuoleman jälkeen. Paco oli myös julkkis ja monen ihmisen säännöllinen juttukaveri. Se osasi sanoa esimerkiksi ”terve” ja”mennäänkö saunaan”.

Ulkolammikon reunalla seisoi, tyylikkäästi yhdellä jalalla, siipensä loukannut harmaahaikara. Enkelisiipinen laulujoutsen venytteli auringon paisteessa. Luonnonvaraisia lintuja oli paljon nähtävillä. Kokonsa ja tiukan ilmeensä vuoksi kunnioitusta herättävä kalasääksi seurasi meitä katseellaan. Huuhkaja tuijotti vierailijoita tarkkana, aivan kuin alakoulun opettaja karttakeppi kädessä. Pöllöjä oli nähtävillä pikkupöllöstä lajinsa suurimpiin. Autoon törmännyt haukka ja siipeen ammuttu kotka ovat jääneet tarhalle hoitoon ja opetuskäyttöön. Tarhalla riittää katseltavaa.

Papukaijat ovat yleisön suosikkeja. Monet luopuvat lemmikkipapukaijoistaan linnun kovaäänisen ääntelyn ja runsaasti työtä vaativan hoidon vuoksi. Papukaijat ovat ihmisiin leimautuneita ja haluavat viihdyttää vierailijoita. Kaija alkoi tanssia ja avasi kauniin kruununsa kun saavuimme häkin luokse. Kierros lintutarhalla oli mielenkiintoinen. Palaamme varmasti toistekin.

Lintumaailmasta jatkoimme matkaa Heinolan satamaan kalamarkkinoille. Myyjät olivat jo lopettelemassa ja sulkemassa kojujaan. Ehdimme kuitenkin nauttimaan rapeat, ruiskuoriset, voissa paistetut muikut muusilla ja jälkiruuaksi maistui muurinpohjalettu hillolla ja kermavaahdolla. Kylläpä mahat olivat killollaan kaiken herkuttelun jälkeen. Onneksi Ms Kympin kapteeni Jarmo Lahtinen miehistöineen odotti meitä laiturissa valmiina paluumatkalle Messilän Caravan alueelle.

Laivamatka alkoi iloisen puheensorinan säestämänä. Aurinko paistoi lämpimästi. Pelkona oli kuitenkin, että Helsingissä riehuva ukkosmyrsky riepottelisi meitäkin. Ihailimme etäällä leiskuvaa salamointia. Myrsky oli lähes laantunut, kun kanavalla, sulun kohdalla, salama iski räjähtäen läheiseen kallioon. Meillä ei kuitenkaan ollut hätää. Pääsimme sulusta aivan normaalisti.

Matkan viimeinen ohjelmanumero oli Jussin organisoimat arpajaiset. Saarisen Päivi, Sepän Jussi ja laivuri Jukka Lahtinen olivat antaneet hienot palkinnot. Päivi Sippola ja Kari Viljamaa voittivat Messilä viikonlopun, Tuula Hauhia ja Tuula Pietikäinen voittivat edestakaiset laivamatkat Lahteen ja Merja Koponen voitti kunnon vaunukiilat.

Perillä Messilässä istahdimme vielä hetkeksi terassille Karaokea laulamaan ja jutustelemaan. Kiitokset järjestäjille kivasta matkasta ja matkakavereille nautinnollisesta matkaseurasta. Tavataan ja retkeillään taas toistekin.

Terveisin Tuula Pietikäinen ja Maarit Joensuu.


Kohti lintujen maailmaa


Pietikäisen Tuula kuvaa ja Lauri seuraa


Pieniä papukaijoja: undulaatteja ja neitokakaduja


Matkanjohtaja Jussi


Aurinko paistoi lämpimästi Kalkkisten kanavan kohdalla

Hakemistoon