Viime kesänä, näihin aikoihin, mietiskelimme mitä tekisimme tulevana kesänä. Ainakin olisimme Suomessa, kun edellisenä kesänä reissasimme kuukauden Euroopassa, Kroatian FICC:ssä.

Suunnittelimme Pertunmaalla (”puuhamaalla”, kuten pojat paikkaa kutsuvat) navetan muuttamista tuvaksi. Ajattelimme, että kun syksyllä sataa ja on kylmää, voisimme viettää aikaa sisätiloissa ja olisi tilaa. Tervetulleita olisivat karavaanaritkin, vaikka ilman vaunua.

Juhannus Pääkslahdessa
Juhannusta ajattelimme kuitenkin viettää Pääkslahdessa, ihmisten ilmoilla, kun nuoriso taas halusi mennä omassa porukassaan Pertunmaan mökille.
Juhannus aloitettiin juhlavalla lipunnostolla, myöhemmin ihailtiin kaunista kesäiltaa ja kokkoa. Juhannuspäivänä heitimme mölkkyä. Saimme seuraksemme mukavaa nuorisoa ja naapurivaunusta täydennysporukkaa. Vähän aikaa tutustuttuamme, huomasimme jo olevamme melkein sukulaisia. Niin on maailma niin pieni. Rantasauna oli perinteisesti lämmin ja illalla vielä tanssia elävän orkesterin säestyksellä.

Iskelmäfestivaalit Himokselle
Juhannuksen jälkeen, heti seuraavana viikonloppuna, menimme ”Himoksen iskelmäfestareille”. Se olikin ex-temporejuttu, kun emme olleet aikaisemmin olleet, niin ihastuttiin, oli kivaa.
Sää oli ihanan helteinen, vaunupaikka ei ollut kovin kummoinen sorakentällä, saniteettitilat olivat konteissa melko kaukana, tiskipöytä taivasalla, johon tuli vain kylmää vettä. Onneksi siis ei satanut. Puutteet korvasi festarialueella oleva ihan savusauna, tosi iso, sieltä käytiin järvessä vilvoittelemassa. Isolla puulaiturilla saattoi makoilla ja ottaa aurinkoa, musiikki kuului sinne mukavasti, ihanaa!

Ihastuin festareilla Tuure Kilpeläiseen, että jaksokin siinä helteessä loikkia ja laulaa täysillä! Teltassa esiintyivät vanhaherra Markku Aro ja Eini. Markku Aron esiintyessä roikkuivat lavan reunalla naisfanit, minä muiden mukana ja Einin esiintyessä miehet, Lassin mielestä se on hölmöä ja noloa. Siitä syystä Lassi oli jäänyt vähän sivummalle seuraamaan, kun Paula Koivuniemi esiintyi. Meitä oli kolmen naisen porukka, toisillemme tuntemattomia, laulettiin kaulakkain ” Aikuinen nainen mä oon….” Lassia nauratti vieressä, sillä sellainen 18-kesäinen tyttökin lauloi niin antaumuksella samaa laulua, kun sillä ei ollut rintojakaan vielä. No joo, voi sitä jo sen ikäisenä tuntea itsensä aikuiseksi. Mieleenpainuva oli myös Jorma Kääriäisen ja Riku Niemen Big Band- orkesterin esitys.
Erikoista oli, ettei festarialueella saanut vielä vesipulloa. Sillä olisi voinut vaikka heittää esiintyjää?
Osallistuimme tanssikurssille, tango ei silti tahdo oikein Lassilta taittua, kaikki muu onnistuu.

Karavaanialueella oli suht’ rauhallista. Yhdellä nuorella miehellä oli karaokevehkeet ja hän lauloi melkein putkeen vuorokauden ympäri, ei hullummin, eikä se tainnut ketään häiritä, kun kukaan ei kieltänyt. Mutta sunnuntaiaamuna viereisessä vaunussa viiden aikaan halstaroitiin silakoita ja kolme ukkoa politikoivat ja paransivat maailmaa, käry ja ääni vähän nukkujaa hermostuttivat.

Käynti kotiseudulla, jazzia ja mökkielämää
Meillä on ollut tapana käydä Lassin kotipitäjän Kihupäivillä. Silloin sinne kerääntyy entisiä Pyhäjärveläisiä ja sieltä voi bongata vanhoja tuttuja. Käymme vanhusten haudalla ja viemme kukan. Emolahden leirintäalue on kirkasvetisen Pyhäjärven rannalla. Viime kesänä olikin vesi lämmintä.

Heinäkuun ohjelmaan mahtui vielä Pori Jazz, jonne olimme ostaneet liput jo aikaisemmin kun esiintyjinä olivat Tom Jones ja Elton John. Tomppa oli hyvä, Elton oli hyvä, mutta vähän liian hillitty. Ennen Eltonia esiintyi suomalainen Jo Stance, jonka esiintymisestä tykkäsin enemmän kuin Eltonista. Sama Jo Stancen solisti esiintyi myös Tanssii tähtien kanssa- ohjelmassa, hyvä-ääninen jazzlaulajatar.
Kirjurinluodolle menimme, toisin kuin Himokselle, omien picnic-eväiden kanssa, viinit, lonkerot ja muut naposteltavat. Siellä yllätti sade, ei hätää - sadetakit päällä istuttiin lepakkotuolissa, kunnes tuntui siltä, kuin olisi istunut pesuvadissa kun vesi kerääntyi pitkin sadetakkia tuolin pohjalle.

Viime kesä oli hyvä marjavuosi ja niitä Pertunmaalla riitti. Siellä toimi vielä vaunu kesämökkinä kun siinä on kaikki mukavuudet, kun ei se navettatupakaan ollut vielä valmis. Keräsin mustikoita. Ja vadelmia miniälle, pojan tytöille. Oma pakastin pullotti marjoista.

Musiikkitreffit Vantaan tallilla
Perinteeksi on tullut Musiikkitreffit Vantaan tallilla. Sinne toivotetaan aina niin ystävällisesti tervetulleeksi. Siellä on aina tuttuja karavaanareita, viimeksi ihan Oulusta asti. Vaihdetaan kuulumisia ja kerrotaan kuinka kesä on mennyt, miten Prahan FICC meni jne.
Treffeillä on paljon järjestettyä ohjelmaa, kilpailuja, luontopolku, musiikkiesityksiä, yhteislaulua ja tietysti arpajaiset.
Metsässä on aina ollut puolukoita, muttei viime kesänä. Pirjon kansa nenät maassa harhaillessamme olimme vähän ”eksyksissä”, kiersimme hiekkamontun taakse liian kauas. Meillä ei tietenkään sillä kertaa ollut kummallakaan puhelinta mukana. Jussi oli jo huolissaan ja tulossa etsimään, kun kuitenkin viimein löysimme vaunulla, nolotti vähän se saalis.

Tapaturma Upinniemessä
Olimme ensimmäistä kertaa Upinniemessä Maanpuolustustreffeillä. Saimme vaunulle ihan paraatipaikan. Iltaa vietimme Kerholla karaoketansseissa, sen jälkeen istuimme viiniä naukkaillen ja jutellen. Kolmen kieppeillä kiipesimme yöpuulle. Silloin meidän vaunussa alkoikin tapahtua. Hoitelin iltapuuhat, Lassi jo nukkuikin, yöpaita päälle ja kissalle vielä silmävoide. Zippo- kissa nukkuu yläpetillä, joten nousin sängylle seisomaan, kurkotin kattovalon katkaisijaa. Sitten se tapahtui, rojahdin seisaaltaan suoraan olkapää edellä lattialle ja olkapää meni pois paikoiltaan. Voi taivas, kun se sattui! Lassi löysi vihdoin puhelimen ja soitti ambulanssin. Kaksi isoa ensihoitajaa tuskailivat, kuinka ahdasta vaunussa on. Puhalluttivat, että uskalsivat antaa kipupiikin. Antoivat vielä matkalla toisenkin, pelkäsivät että Jorvissa moittivat.

Jorvissa hoitaja kiskoi yöpaitaa päältäni, pyysin että leikkaisi tai repisi paidan kun sattuu, mutta hän sanoi, ettei hän Ratian paitaa revi. Onneksi, sillä minulla ei olisi ollut aamulla mitään päälle pantavaa kun kotiuduin. Minulla ei ollut mitään muuta kuin yöpaita, sain sentään sukat ja niitten päälle siniset kenkien päälle vedettävät tossut. Taksikuski oli nainen, olin saanut niin paljon kipulääkitystä että aloin voimaan pahoin, kuski pyyteli anteeksi että hänkin voi pahoin ja ajoi tien sivuun. Siinä sitten yhdessä oksennettiin. Upinniemeen ei pelkässä yöpaidassa tietenkään päästetä sisälle, tiedä mikä terrorista olisin. Leiripäällikkö järjesti niin, että sotapoliisit tulivat sitten saattamaan leiripaikalle.
Illalla olikin sitten tanssia ja seuraavana päivän tutustuttiin kirkkoon/kappeliin. Se sijaitsee kalliolla ja sen isoista ikkunoista avautuu kaunis maisema merelle. Loppu hyvin. kaikki hyvin.

Syksyn treffit ja uudet suunnitelmat
Meidän piti espoolaisinta totta kai osallistua Sappeen treffeille. Siellä oli ihan vaunun vieressä ruoka valmiina, kanttarelleja keltaisenaan. Tanssikurssi, kilpailut ja karaokekisa ovat osallistumisen väärtti. Hyvä orkesteri tanssitti kansaa. Valitettavasti kipeä olkapää latisti tunnelmaan.

Nyt odotelleen sitten innolla ensi kesää, mitä kaikkia sitä keksitäänkään. Sitä ennen vietetään talvi loppuun, kevättä on jo rinnassa. Meillä oli vaunu kuukauden Messilässä, sillä olivat rinteet kunnossa. Pidettiin sellainen pitkäpöytä Paanasten ja Seppien kanssa. Suunnitelmissa on vielä lähteä laskettelemaan Sallan rinteille ja sieltä Himokselle pääsiäistä viettämään, sillä siellä ollaan oltu monen monituisena vuonna pääsiäisenä.