ZIPPO-KISSAN SEIKKAILUT

Meillä on ollut kissa nimeltä Zippo. Asumme omakotitalossa ja Zippo nautti ”kissanpäivistä”.
Zippo oli meidän perheenjäsen ja koko kylän lemmikki. Se eli pitkän elämän, melkein 20 vuotta.
Otimme Zipon mukaan mahdollisimman usein Karavan- ym. tapahtumiin. Kissan tavoin se oli oman tiensä kulkija ja järjesti kaikenlaisia juttuja, hauskoja ja joskus hankaliakin.

Zippo usein katosi kun olimme lähdössä, aavistikohan se, vai oliko se vain sattumaa. Autossa se olisi ollut vain sylissä, se viihtyi takaikkunalla levyn päällä, sieltä se katseli maisemia. Yritimme aluksi kuljettaa sitä häkissä, emme kestäneet sitä mouruamista ja se tuli häkistä pois luukun läpi.

Veimme Zipon Nikolle, pojallemme, hoitoon kun olimme pidempään matkalla. Niko asui Tapiolassa seitsemännessä kerroksessa. Parvekkeen lasissa oli sen verran rakoa, että Zippo pääsi siitä hyppäämään läheiseen mäntyyn. Männyn juurelta löytyi kaarnaa, joten sen on täytynyt liukua runkoa pitkin alas.
Niko laittoi etsintäkuulutuksia pitkin Tapiolaa. Lähes kahden viikon päästä se löytyi Mankkaalta. Se oli lymyillyt yhden ulkorakennuksen alla. Ajatella hyppäsi seitsemännestä kerroksesta ja säilyi hengissä! Taitaa pitää paikkansa, että kissalla on yhdeksän henkeä. Käytin sitä eläinlääkärissä, ei sillä ollut kuin pieni venähdys takajalassa. Kyllä olimme onnellisia kun kissa löytyi. Sen jälkeen se on reissannut meidän mukana mahdollisimman paljon.

Vaunussa Zippo nukkui yläpedillä, sinne se loikkasi joka ilta nukkumaan. Olimme Maanpuolustustreffeillä Upinniemessä. Vietimme iltaa aamutunneille. Olin hoidellut iltatoimet, nousin sängylle laittaakseni Zipolle jokailtaisen silmävoiteen. Horjahdin sängyltä ja rojahdin seisaaltaan olkapää edellä lattialle, tunsin sietämätöntä kipua. Ambulanssi vei minut Jorvin sairaalaan. Siellä olkapää laitettiin paikalleen ja pääsin pois. Ongelmana oli, ettei minulla ollut mitään muuta mukana kuin pelkkä yöpaita päälläni. Taksikuski oli nainen, hän voi huonosti kun minä oksensin, niin me molemmat oksensimme tienposkessa. Varuskunta-alueelle ei ollut pääsyä ilman papereita ja verhona ainoastaan yöpaita. Päästiin sotapoliisien auton perässä, leiripäällikön myötävaikutuksella. Loppujen lopuksi tavallaan Zippon syytä tämäkin oli.

Pääkslahdessa, Zippo oli silloin vielä nuori, pidimme sitä tiukasti valjaissa. Laitoimme remmin kiinni matontamppaustelineen tapaiseen. Hetken kuluttua tuli naapuri kysymään, että kuuluuko tuon kissan olla noin. Zippo oli kiivennyt ylös ja aikonut hypätä alas, mutta jäänytkin kiikkumaan valjaistaan. Se oli kai niin hölmistynyt itsekin, ettei osannut edes maukua.

Himoksella olimme useamman kerran. Sinä pääsiäisenä, kun olimme, ei ollut lunta kuin rinteessä. Zippo pyydysti pellolla myyriä ja saikin muutaman saaliikseen, vaikka oli valjaissa. Sitten Zippo pääsi livahtamaan omille teilleen, etsimme ja kyselimme, laitoimme ilmoitustaululle ilmoituksen kadonneesta kissasta. Kyselimme myös uudesta ravintolasta, sieltä saimme kuulla, että edellisenä yönä pikkutunneilla, olikin kissa ollut pyrkimässä sisään ravintolaan. Tarjoilija oli ollut sulkemassa ovia ja otti kissan mukaansa kotiinsa. Hän oli ihastunut kovasti Zippoon ja toivoi, ettei omistajaa löytyisi. Me taas olimme onnellisia kun saimme Zipon takaisin, voi sitä puskemista ja kehräämistä.

Seuraavan kerran olimme Himoksella Iskelmä Festareilla, silloin minulla oli jalka kipsissä ja liikkuminen oli hankalaa. Olimme olleet kokopäivän musiikkia kuuntelemassa. Kun tulimme yöllä vaunulle, en jaksanut lähteä enää Zippoa ulkoiluttamaan, vaan päästin sen ulos, toivoen että se palaisi takaisin niin kuin monasti ennenkin. Ei tullut, huutelin puolen tunnin välein, ei vaan näkynyt. Aamulla kiertelin etsimässä, luulin sen jo joutuneen haukkojen ruuaksi, kun niitä liiteli rinteen yläpuolella. Vartija ajeli mönkijällä ohi, kysyin häneltä onko näkynyt oranssin väristä kissaa. Häneltä oli kyselty kenen kissa mahtoi olla, joka oli yöllä niin surkeana pyrkinyt vaunuun. Olivat ottaneet talteen. Se oli kuulemma nukkunut herran pään päällä ja lämmittänyt hänen kaljuaan. Olimme onnellisia kun kissa löytyi.

Messilässä Zippo oli välillä vapaana kun paikka oli Zipolle tuttu ja jos vaunumme oli syrjässä. Se ei suostunut tekemään asioitaan tien reunaan, vaan sen täytyi päästä pehmeämpään paikkaan, missä sai peitettyä jätökset kunnolla. Taas Zippo oli öisillä seikkailuillaan. Zippo oli kierrellyt ravintolan ympärillä, kai etsien meitä. Zipon pannassa oli puhelinnumero. Eräs nainen soitti ja oli kovasti vihainen, ettei noin kaunista kissaa saa pitää vapaana, joku voi viedä sen.
Messilässä Sepän Viljo oli Zipon kaveri, ainoa koira minkä Zippo hyväksyi.

Vantaan Tallilla Ziposta tuli julkkis, kun se katosi. Olimme lähdössä kotiin niin kissaa ei löytynyt mistään. Melkein koko leirintäalue osallistui etsintöihin. Vaikka kuinka rapistelin kissan namipussia ja huudeltiin, ei se korvaansa lotkauttanut, kun risukossa oli paljon mielenkiintoisempaa. Löytyihän se ja pääsimme lähtemään kotiin. Aina kun menimme Vantaan Tallille, niin muistivat kysyä onko Zippo tallessa?

Kuopiossa Pohjoismaisilla päivillä jäi ohjelmasta puheet kuulematta, kun Zippo oli taas kerran kadoksissa. Pelkäsin ettei se vieraassa paikassa osaa takaisin vaunulle. Sepäs oli metsän reunasta löytänyt kiven minkä päällä se oli vaanimassa myyriä. Se oli niin maaston värinen, ettei sitä heti erottanut. Hyvä että kissa taas kerran löytyi, ehdinkin vielä katsomaan loppuosan ohjelmasta.

Pyhäsalmessa Emolahdessa käymme joka kesä, kun Lassi on sieltä kotoisin. Olimme ensin metsänreunassa, kun kentälle tuli tilaa muutimme sinne. Siihen missä olimme olleet, tuli samanlainen vaunu. Uusi porukka ihmetteli, kun vieras kissa kiertää heidän vaunuansa ja nuuhkii. Zippo oli varmaan ihmeissään, kun olikin ihan vieraat hajut. Löysihän se sitten omaankin vaunun. Emolahti on ihana paikka kesällä. Zippo kävi järvestä juomassa, kun vesi oli niin puhdasta

Zippo oli aina mukana Pertunmaan mökillä, se nautti siellä vapaudesta. Se nukkui helteellä heinikossa, mistä sitä oli vaikea löytää. Usein kun piti lähteä kotiin, se teki katoamistempun.
Taas kerran, kun olimme pakanneet pakastetut marjat kylmälaukkuihin ja nostaneet ne takakonttiin. Olimme soittaneet Helenalle, pojan tyttärelle, että olisi vastassa kun tuomme pakasteita. Kaikki valmiina ei muuta kuin kissa autoon ja menoksi, etteivät pakasteet sula helteessä. Emme löytäneet kissaa mistään, etsimme useamman tunnin, sitten meidän oli pakko lähteä ja jättää se sinne. Jätimme ruokaa sille ja ilmoitimme naapurin Kaisalle, että jouduimme jättämään Zipon sinne. Kaisakaan ei jäänyt kuin pariksi päiväksi. Kun Ziposta ei kuulunut mitään, sain Lassin lähtemään hakemaan Zippoa. Lassista oli ihan hölmöä lähteä nyt ajamaan yhteensä liki 500 km, yhden kissan takia, se oli miehiselle miehelle liikaa. Hän lupasi ampua sen kissan kun saa sen kiinni. Laskeskelin että Lassi oli päässyt perille ja jännittyneenä soitin, ihanaa kissa oli löytynyt! Silloin minulta pääsi itku, tuli niin hyvä mieli. Zippo oli tullut ladon alta venytellen Lassia vastaan. Helena naureskeli, kyllä se on niin moneen kertaan ammuttu kissa.

Vielä talvella hiihtolomalla Zippo oli meidän mukana Messilässä. Sitä ei tahtonut saada ulos, vanhusta varmaan paleli, karvakin oli jo niin ohentunut. Vielä se jaksoi loikata yläpedille, siellä se nukkui. Se makasi paljon etupenkin selkänojan päällä, siinä oli lämmin, siitä se seuraili maailman menoa.

Sen jälkeen Zippo alkoi hiipumaan ja se lopetti syömisen. Zippo laihtui ja karva meni tosi huonoon kuntoon. Valvoin muutaman yön kun mietin onko pakko luopua? Mietin, joskushan se kuitenkin on edessä ja Zippoa ajatellen ehkä oli parempi niin. Jätettiin Zipon kanssa jäähyväiset, se istui sylissä ja puski poskeen, kiitin ihanista vuosista.
Zippo nukutettiin 17 pvä helmikuuta ja hauta kaivettiin kukkapenkkiin, siihen paikkaan missä se tavallisesti kesällä nukkui. Päätin etten koskaan enää ota eläintä, kun luopuminen on näin vaikeaa.

Sanotaan, että koirilla on isännät, mutta kissoilla palvelijat.

Teksti Tuula Pietikäinen


Kohti latvaa.


Messilän grillillä odotellaan herkkuja.


Missä minun lahjani on.


Paikoista parhaimpia.


Sieltä voi löytyä myyrä.


Täytyy olla tarkkana ettei vain ajeta ohi.

Paluu artikkelihakemistoon